Olenkohan minä kiltti, vai olenko minä riiviö? Aluksi eno sanoi aina, että kiltti poika, nyt se sanoo usein, että voi mikä riiviö, ja yrittää olla vihaisen näköinen. Mitähän riiviö tarkoittaa? Enhän minä voi tietää olenko minä riiviö, kun en tiedä mitä riiviö tarkoittaa! Höh, turha sitä on miettiä. Välillä on niin mukava olla enon vierellä,…
– Kato Eno kun minä juoksen, näin lujaa… voi tätä vauhtia, pois alta! Kas, tuolla näyttää olevan jokin ovi raollaan, minäpä juoksen sinne. Wau, mikä tuo on, hieno lelu, ja noin pitkä! – Mrrr-rr, tämän minä kyllä nappaan ja vien sen koppiini, kas näin… Nyt vain juoksen lujaa koppiin, ja aarre on minun!! Kukaan ei…
– Jouni ja Niilo, tulkaahan jo nukkumaan, minä menen jo yläkertaan. – Joo, joo. – Eno, eenooo… – No mutta Niilo, mikä sinulla on, miksi sinä noin pyörit ja kiemurtelet? – Voi Eno… – Tulehan tänne enon syliin, anna minä nostan sinut, näin, siinä on hyvä kellistellä enon polvilla. Oletpas sinä iloisen näköinen, mitähän sinä…
– Kuulehan poika, minä puhun nyt sinulle niin kuin mies miehelle, vaikka sinä oletkin vasta koiranpentu. Minä olen jo aika vanha, ainakin nuorempien mielestä, jo 57 vuotta. Sinä olet nyt kaksi kuukautta, pieni koiranpentu, mutta nyt me vanhenemme yhdessä. Jos kaikki menee hyvin, niin 13 vuoden kuluttua minä olen 70 ja sinä olet 13 vuotta….
Tänään me leikimme Enon kanssa jotakin aivan uutta leikkiä. Eno istui lattialla, ja sillä oli kädessään jokin kummallinen nahkalenkki. Se oli kyllä niin pelottavan näköinen, että ihan hirvitti! Sitten minä huomasin, että se pitelikin hyvää namipalaa toisella kädellä keskellä sitä lenkkiä ja katsoi minua, mutta ei puhunut mitään. Ei kerrasaan mitään! Minä mietin että mitä…
Hoh hoijaa, mitähän minä tekisin? Eihän tässäkään jaksa montaa minuuttia joutilaana istua. – Kuule Eno, leikitään, leikitään jotakin! – Mitähän tuo Niilo oikein vikisee… – Enooo, leikitään. – No mutta Niilo, mikä sinulla on? Kuule poika, leikitäänkö jotakin, jooko? – Jooooo-ooo… – No mutta, ihan kuin olisi ymmärtänyt, tulipa poikaan vauhtia! Kato tässä on näätä,…
Tässä kerran eno sanoi minulle, että nyt minä opetan sinut olemaan auton kyydissä. Sitten se otti minun kopin, laittoi siihen oveksi sellaisen rautakalterin ja käski minun mennä sisään. No, minä tietenkin meni kun kerran käskettiin, sitten eno laittoi sen oven kiinni, naps, noin vain! Minä olin sisällä, enkä päässyt pois. Ajattelin että mikäpä siinä, jos…
Eilen leikimme kaikessa rauhassa Lorun ja veljieni kanssa, kun meille tuli vieraita. Kaksi ihmistä seisoi ovansuussa, olin nähnyt heidät kyllä aikaisemminkin, mutta nyt en juuri muista missä ja koska. He puhelivat Jennin kanssa ja olin kuulevinani, että heidän nimensä oli Jouni ja Outi. Sitten Jouni jo istuikin lattialle, ja me kaikki juoksimme hänen syliinsä ja nuolimme…
Niin kuin sanotaan, ”Kolkko on koiraton koti”, se pitää paikkansa myös meidän kotimme kohdalla. Meillä oli aikaisemmin kaksi poikaa, kääpiöpinserit Musti ja Nalle. He olivat ilonamme 11 vuotta, mutta nyt heitä ei enään ole muuta kuin muistoissamme. Parsonrussellinterrieri on sellainen koira, jonka olemme joskus suunnitelleet hankkivamme. Nyt tuli sellainen aika, joten hankimme pennun Rakkahukan kennelistä Tervolasta. Tällä hetkellä…