Vaikka minä asun täällä vähän syrjässä, minulla on silti muutama koirakaveri. Pentukurssilla minä tapasin Leevin, ja meistä tuli heti kavereita. Se oli samanlainen hulliainen kuin minäkin, ja saman ikäinenkin vielä. Tiedätkö mitä muuta yhteistä meillä on? No, me olemme kumpikin eri värisiä, minä ole valkoinen ja Leevi on musta. Leevi on käynyt täällä meillä kylässäkin, ja silloin me saimme juosta ja leikkiä. Voi se oli elämää, sivulliset eivät varmaan osanneet edes sanoa, olemmeko me tulossa vai menossa, tai kumpi on alla ja kumpi päällä. Emme taineet tietää sitä itsekään, ja eipä se tainut tulla edes mieleenkään, ainakaan minulle. Leevistä en tiedä miettiikö se tällaisia juttuja, ei tullut puheeksi kun oli muuta tekemistä…
Sitten on tietenkin Zappe! Zappe asuu kyllä aika kaukana, Keravalla saakka. Mutta se käy täällä muutaman kerran vuodessa kylässä, ja silloin me pojat leikitään. Tai ainakin minä leikin, ja Zappe on leikkivinään. Se on jo aika vanha koira, mutta mukava ja leppoinen kaveri.
Sille saa tehdä vaika mitä kiusaa, niin se ei välitä mitään. Joskus se kyllä vähän hermostuu, ja yrittää hamuilla minua isolla pelottavalla suullaan ja hampaillaan. Tähän asti minä olen aina ehtinyt pakoon, ja selvinnyt pelkällä säikähdyksellä sellaisista tilanteista.
Välillä Zappe ajaa minua takaa, ja välillä minä ajan sitä takaa. Ja välillä me vain juostaan yhdessä ilman päämäärää, niin kuin kaverit ainakin.
Kerran meillä kävi kylässä yksi Luna, se oli jonkun ison koiran ja terrierin sekotus. Se oli aika pelottavan näköinen, mutta muuten ihan mukava. Lunan kanssa me juoksenneltiin ensin ulkona, ja sitten tulimme tänne sisälle riehumaan. Oli se aikamoista menoa, jos ei huusholli olisi ollut valmiiksi sekaisin, niin nyt se olisi viimeistään mennyt sekaisia. Vaikka Luna oli niin pelottavan näköinen, niin silti minä vähän irvistelin sille, mutta ei se välittänytkään siitä mitään. Vähän harmitti kun se ei pelännyt minua, vaikka minä olenkin oikea terrieri.
