Olimme enon kanssa kävelyllä muutama päivä sitten, tai onhan siitä jo vähän enemmänkin aikaa. Silloin oli vielä lumi maassa, nyt se on jo sulanut melkein kokonaan pois.
Niin, me kävelimme kaikessa rauhassa kotiinpäin, kun takaa kuului kovaa puuskutusta, ja samalla jokin iso otus ohitti meidät hirmuista vauhtia. Eno säikähti pahanpäiväisesti, koska luuli sitä poroksi. Se oli kuitenkin vain naapurin aikamiespoika Sepi, riekkokoira! Sepi on sellainen kaveri, että kun se pääsee irti, niin se ei anna ottaa itseään kiinni. Nyt se oli taas karkureissulla ja juoksi hirmuista vauhtia meidän ohitsemme.
Yhtäkkiä se kuitenkin löi jarrut päälle ja kääntyi katsomaan meitä, tuli sitten haistelemaan minua ja hyppeli siinä edessämme hölmön näköisenä kuin sanoakseen jotakin. Eno kuitenkin ymmärsi mitä se tahtoi, ja päästi minutkin irti että saisimme leikkiä rauhassa. Me pojat olimme heti valmiit. Minua ei pelottanut, vaikka Sepi oli minua paljon suurempi ja vähän kovakourainen hössöttäjä. Minähän olin sentään terrieri, ja Sepi kuitenkin vain pelkkä riekkokoira.
Juoksimme metsän reunassa pellolla hirmuista vauhtia, jossa oli hyvä kantava hanki. Onneksi siellä ei ollut isompia puita, vain pajupusokoita jotka antoivat periksi kun juoksimme niiden läpi.
Meno oli hurjaa, Sepi tavoitteli minua valtavalla suullaan josta valui kuolaa joka roiskui päälleni. Kerran se sai jo hyvän otteen kaulastani, mutta siinä oli onnekseni vain löysää nahkaa. Pääsin kuitenkin helposti irti sen hampaista, ja meno jatkui.
Välilä Sepi oli edellä ja välillä taas minä, välillä olimme rinnakkain ja välillä päällekkäin. Huomasin ohimennen syrjäsilmällä, kun eno otti kamerallaan meistä kuvia onnellisen näköisenä.
Juoksimme kovaa vauhtia ja minä sain Sepin kiinni, pääsin sen rinnalle ja sitten ohi. Kun olin ohittanut Sepin, pyörähdin sen eteen niin että se kaatuisi. Kaikki tapahtui sekunnin murto-osassa, juuri niin kuin olin suunnittelinkin.
Sepi menetti tasapainonsa ja ennen kuin se huomasikaan, se kompuroi lumihangessa. Kun lumipöly laskeutui ympäriltämme, naapurin aikamiespoika Sepi makasi nolon näköisena minun allani. Näin käy kun riekkokoira ja terrieri mittelevät voimiaan. Joskus voimalla ja joskus viisaudella, kumpaakin löytyy tarvittaessa, terrieriltä.
