Hoh hoijaa, mitähän minä tekisin? Eihän tässäkään jaksa montaa minuuttia joutilaana istua.

– Kuule Eno, leikitään, leikitään jotakin!
– Mitähän tuo Niilo oikein vikisee…
– Enooo, leikitään.
– No mutta Niilo, mikä sinulla on? Kuule poika, leikitäänkö jotakin, jooko?
– Jooooo-ooo…
– No mutta, ihan kuin olisi ymmärtänyt, tulipa poikaan vauhtia! Kato tässä on näätä, leikitään sillä.

Niin Niilo käy selälleen maata omaan makuukoppaansa ja alkaa pyydystää näätää etujaloillaan ja hampaillaan, ja meno ...

Tässä kerran eno sanoi minulle, että nyt minä opetan sinut olemaan auton kyydissä. Sitten se otti minun kopin, laittoi siihen oveksi sellaisen rautakalterin ja käski minun mennä sisään. No, minä tietenkin meni kun kerran käskettiin, sitten eno laittoi sen oven kiinni, naps, noin vain! Minä olin sisällä, enkä päässyt pois. Ajattelin että mikäpä siinä, jos en pääse ulos niin sitten olen sisällä. Niin eno otti ja kantoi sen kopin autoon ...

Eilen leikimme kaikessa rauhassa Lorun ja veljieni kanssa, kun meille tuli vieraita. Kaksi ihmistä seisoi ovansuussa, olin nähnyt heidät kyllä aikaisemminkin, mutta nyt en juuri muista missä ja koska. He puhelivat Jennin kanssa ja olin kuulevinani, että heidän nimensä oli Jouni ja Outi.

Sitten Jouni jo istuikin lattialle, ja me kaikki juoksimme hänen syliinsä ja nuolimme kilpaa hänen kasvojaan. Jouni vain sanoi ”No jo” ja nauroi hyvillään, ja leikki meidän kanssamme.

Minä vähän ...

Niin kuin sanotaan, ”Kolkko on koiraton koti”, se pitää paikkansa myös meidän kotimme kohdalla. Meillä oli aikaisemmin kaksi poikaa, kääpiöpinserit Musti ja Nalle. He olivat ilonamme 11 vuotta, mutta nyt heitä ei enään ole muuta kuin muistoissamme.

Parsonrussellinterrieri on sellainen koira, jonka olemme joskus suunnitelleet hankkivamme. Nyt tuli sellainen aika, joten hankimme pennun Rakkahukan kennelistä Tervolasta.

Tällä hetkellä parsonpoika Niilo asuu vielä lapsuudenkodissaan toisten sisarustensa kanssa, ja ...